Elämänmuutokset

Reilu vuosi sitten olin vielä syvällä pohjalla ja mietin päivittäin mitä elämälläni tekisin. Elämä rullaili omalla painollaan, kun kulutin päiväni lukiossa istuen. Ei se vaan tuntunut hyvältä. Halusin päästä eteenpäin elämässä ja mietin ratkaisua päivittäin. En tiedä miten ja mistä sain voimaa lähteä. Olin jo edellisenä vuonna hakenut toiseen paikkaan yhteishaussa, mutta jättänyt pääsykokeet väliin, peläten muutosta. Jokin sai tekemään sen uudestaan. Tein sen ja uskalsin jopa pääsykokeisiin. Sitten yhtenä kesäpäivänä sainkin kirjeen, jossa mut hyväksyttiin opiskelemaan kutsumusammattiani. Olin jo pitkällä. Sitten käytiin katsomassa muutamaa asuntoa, löydettiin sopiva ja samana päivänä tehtiin varaussopimus. Mulla oli asunto, opiskelupaikka ja elämä edessä. Nyt mulla on ne konkreettisesti.

"Aina uusi alku on jokainen lopetus. 

Jokainen vastoinkäyminen on opetus.

Jos uskot johki niin itseesi usko.

Sust on just siihe mihin uskot et sust on.

Taivas rajana, senkin voi ylittää.

Rajat rikkoutuu kun jaksaa yrittää.

Älä anna kenenkään sua maahasi painaa.

Mieli positiivisena aina."

Muutimme tänne Ilpoisiin virallisesti oikeastaan vasta päivä ennen koulun alkua. Silloin tavarat olivat jo järjestyksessä ja kämppä näytti kodilta, mutta eihän se vielä silloin siltä tuntunut. Kun koulut alkoivat, jännitti ja vähän ehkä pelottikin. Selvisin esimmäisestä ja toisesta päivästä, sitten viikosta ja nyt olen selvinnyt jo kahdesta viikosta. Kolmas viikko starttaa, kämppä tuntuu kodilta, Turku asuinpaikkakunnalta ja koulu hyvältä. Hyvältä, mutta ehkä vähän raskaalta melkein puolen vuoden tauon jälkeen.

Vähän aikaa sitten elämäni elämä on nyt historiaa, enkä unohda sitä, mutten myöskään sitä erityisesti kaipaa. Olihan se helppoa asua vanhempien hoivissa ja antaa niiden hoitaa asiat. Olihan se helpompaa käydä koulua, jossa tietää lähes jokaisen ja tuntee monet jo yläasteelta. Olihan se helppoa tehdä asiat helpoimman kautta, mennä sieltä mistä aita on matalin. Mun kohdalla se ei todellakaan ollut oikea ratkaisu. Kai lukio sivistää ja muuta vastaavaa, mutta oon sitten mieluummin tyhmä, kun kärsin sellaisessa paikassa, johon en kuulu. Lisäksi vaikka olen Mynämäkeä kasvualustana koko ikäni käyttänyt, en enää koe sitä hyväksi asuinpaikaksi. Se ei vaan ole se paikka, mihin kuulun. Kuulun tänne, kauas siitä kaikesta vanhasta.

Kaiken tän jälkeen en voi muutakun todeta; oon onnellisempi kuin koskaan!

~Ella

Kun on kokenut niin tietää, kuinka monta kokemusta pystyy sietää

Hyvää kesää, hyvää lomaa! Käyttäkää se huolella, se ei kestä ikuisesti!

Halasit ja sanoit: "Puhutaan huomenna, ku oon vähän selvempi."

Kuten moni jo tietää, mulla menee jo paljon paremmin kuin ennen. Oon lopettanut lukion, sain työkokeilupaikan päiväkodista, hain toiseen paikkaan opiskelemaan ja sen soveltuvuustestit ovat jo lähellä. Töissä on hieman raskasta, mutta siihenkin tottuu. Surettaa, etten nää enää niin paljon kavereita lukiosta. Kaikkeen tottuu. Pitkästä aikaa silti masentaa, itkettää, suruttaa ja ahdistaa. Eikä se asia edes liity mitenkään mun vanhoihin oloihin, vanhoihin asioihin tai vanhoihin pelkoihin. Se on ihan uutta. Silti kaikki päättyy hyvin. Tiedän sen, vaikka nyt en edes käsitä miten maailma voi olla näin julma. Enkä käsitä, miten hetkessä kaikki voi muuttua. Enkä oikeastaan vielä käsitä koko asiaa. En osaa käsitellä sitä, vaikka tiedän, että kaikki vielä korjaantuu ja palaa entiselleen. Ehkä hitaasti, mutta kuitenkin. Eikö niin? Lupaatsä mulle? Sun on pakko luvata. Tänään menin töihin kyllä joo, mutten pystynyt olemaan rauhassa, en pystynyt keskittymään, en pystynyt olla ajattelematta, enkä oikeestaan pystynyt tekemään yhtään mitään. Soitin sairaslomaa tämän päivän, luultavasti huomisen ja ehkä myös vielä keskiviikonkin. Koko päivän oon vaan ollut. Maannut sohvalla, välillä nukahtanut, herännyt taas ehkä satunnaiseen painajaiseen ja jatkanut nukkumista. Tuijotellut teeveetä ja odottanut, että pääsisin jonnekkin pois kotoa. Tästä ehkä lähdenkin käväisemään enoni luona. Jos ajatukset vaikka lähtisivät pois tästä karusta maailmasta.

Päivät mietin ja päivät kadotan,
odotan vaan sun ja sun hymysi palaavan. ♥

Lopuksi kuvia lauantailta:

Kumpi voittaa historia vai tulevaisuus

Talvisempaa

Kuvat on vähän eri värisiä, riippuen kellonajasta ja päivästä, jolloin ne olen ottanut sekä toki muokkauksestakin. Kummat on enemmän sun juttusi, lämpimät vai kylmät sävyt? Mä tykkään enemmän kylmistä kuvista ja eniten näistä kuvista tykkään tuosta kolmannesta. Kommentoikaa ihmeessä!

Lämpimiä sävyjä

Olen pitkästä aikaa päässyt kuvailemaan kunnolla, kun lumi on laskeutunut maahan ja aurinko valaissut päivät. Kylmä on tosiaan ollut, mutta ainakin olen saanut onnistuneita kuvia, vaikka sormet ovat pari päivää putkeen ulkona jäätyneetkin. Tykkään parista kuvasta itse tosi paljon, mutta huomisessa postauksessa lupaan näyttää omasta mielestäni paremminkin onnistuneita kuvia. Mitkä oli teidän lempparikuvat tässä postauksessa?

Jotain valkoista